Mitä ihmettä tapahtui?

Sinulla oli loistava idea kirjaksi. Käytit viikkoja sisällön miettimiseen, kirjoitit, editoit, annoit kirjan luettavaksi ystäville. Sait loistavaa palautetta ja kannustusta, ”sinun on pakko julkaista tämä kirja!Unelma omasta kirjasta

Mutta sitten jotain tapahtui. Aloit epäilemään itseäsi. Ehkä kirja ei ole ”riittävän” hyvä. Mitä kollegat mahtavat sanoa? Entä jos neuvot lukijaa väärin? Entä jos kirjasta ei pidetäkään? Entä jos kukaan ei jaksa lukea sitä loppuun?

Nyt kirja on lähes unohdettuna pöytälaatikossa. Muistuttaa sinua siitä ideasta ja unelmasta, joka eräänä päivänä syttyi. Loiste, joka silmissäsi paloi monta viikkoa alkaa pikkuhiljaa himmetä.

En ole kirjailija. En osaa kirjoittaa. En ole käynyt kirjoituskoulua, enkä tiedä miten voisin kirjan julkaista. Yksikään kustannusyhtiö ei kirjaani halua kuitenkaan, koska en ole ’oikea kirjailija’.”

Kipeä totuus: Monta upeaa kirjaa jää julkaisematta, koska kirjailijan epäilys omasta osaamisesta vie voiton

Ja se on epäreilua kaikkia niitä lukijoita kohtaan, jotka tarvitsevat näitä julkaisemattomia kirjoja.

Sinulla on tärkeää sanottavaa, joka ansaitsee tulla luetuksi. Älä jätä sitä laatikkoon pölyttymään.

Meitä suomalaisia vaivaa turha vaatimattomuus. Omasta mielestä emme ole koskaan riittävän hyviä, joten opiskelemme ja kouluttaudumme lisää. Käytämme paljon aikaa ja energiaa pysyäksemme paikallaan, vaikka meillä on mahdollisuus mennä eteenpäin ja päästä pitkälle.

Epäilys omaa ammattitaitoa ja osaamista kohtaan saa sinut tekemään päätöksiä, jotka jumittavat sinut paikoilleen. Mitä kirjaan pitäisi ottaa mukaan, mitä jättää pois? Millä tavalla asiat pitää esittää, jotta ne on helppo ymmärtää? Missä ja miten julkaisen kirjan, paljonko sen pitäisi maksaa?

Lopulta kirjan myynnistä tulee mahdotonta, koska olet itse kaivanut itsellesi kuopan etkä tiedä, miten pääset sieltä pois.

Loppusyksystä 2015  kerroin ensimmäisen kerran julkisesti, että aion kirjoittaa kirjan. Ja se oli pirun pelottavaa. Minua ei pelottanut ajatus siitä, mitä muut ajattelevat kirjasta vaan minusta. Olenko heidän silmissään uskottava?

Olin kuitenkin vakaasti päättänyt viedä kirjaprojekti loppuun. Kun tieto kirjasta oli sanottu ääneen, mikään ei enää voinut pysäyttää minua. Olin tehnyt julkisen ilmoituksen, josta halusin pitää kynsin hampain kiinni.

Ajatus siitä, miltä näyttäisin muiden silmissä jos en julkaisi kirjaa, oli paljon vahvempi ja voimakkaampi kuin kirjan julkaiseminen. Ja se sai minut lopulta viemään kirjoitus urakan loppuun saakka.

Kaksi päivää ennen kirjan julkaisua sydämeni hakkasi taukoamatta. Tiesin, etten voinut enää perääntyä. Jouduin katsomaan syvimpiä pelkojani suoraan silmiin ja kulkemaan pelkoa kohti.

Tuosta hetkestä on kulunut reilut pari vuotta. Muisto pelosta on hiipunut mutta muistot palautteesta pysyvät pinnalla. Ihmiset lähettävät minulle edelleen viestiä ja kiitoksia siitä, miten paljon kirjani auttoi heitä eteenpäin.

Tuon saman tunteen haluan antaa myös sinulle. Ilon, onnellisuuden, kiitollisuuden ja ylpeyden siitä, että olet omalla osaamisella auttanut lukemattomia ihmisiä.

Siksi olen tehnyt Katjan kanssa verkkokurssin, jossa valamme sinuun itsevarmuutta, autamme sinua luomaan kirjan, joka on uskottava ja jota uskaltaa näyttää myös muille.

Kirjan julkaisun jälkeen olet ylpeä saavutuksestasi ja tiedät, että olet tehnyt oikean ratkaisun.