Sinullakin on oikeus vaurastua e-kirjan syntytarina

Tämänkin voi jakaa... kuten HBOn tunnarit

Sinullakin on oikeus vaurastua e-kirjan syntytarina. Tiedätkö, joskus elämässä tulee eteen hetkiä, jolloin on kiva katsoa taaksepäin ja nähdä, millaisia polkuja on tullut kuljettua. Sain inspiraation tähän postaukseen Sannalta, joka kertoi omasta yrittäjän taipaleestaan.

Omalla kohdalla yrittäjyyttä tulee täyteen kohta 3 vuotta. Olen nauttinut (lähes) joka päivästä, enkä vaihtaisi päivääkään pois. Jokainen päivä on kasvattanut minua ihmisenä, yrittäjänä, äitinä, ystävänä, kolleagana ja valmentajana.

Vaikka perustin yritykseni 1.11.2015, tarinani alkoi jo vuonna 2009. Ilman tuota vuotta en todennäköisesti olisi tässä. Yhdestä elämäni synkimmästä hetkestä syntyi tositarina, joka on auttanut ja inspiroinut yli tuhatta perhettä tähän mennessä. Olen syvästi kiitollinen, että olen voinut olla perheiden apuna ja tukena ja näyttää, että ahdingostakin on mahdollisuus nousta pinnalle.

Lue myös tämä: Kokemuksia kurssialustoista 7 vuoden digiyrittäjyyden jälkeen

Sinullakin on oikeus vaurastua e-kirjan syntytarina

Palataanpa siis hetkeksi vuoteen 2009. Sain totaalisen ja karun herätyksen eräänä keväisenä päivänä kun tili tuli – ja meni saman tien. Laskujen maksamisen jälkeen tilillä oli enää 50,00 €. Oli perjantai-iltapäivä ja jouduin kuumeisesti miettimään ”miten elän seuraavana palkkapäivään?!

En voi kuvailla häpeää jonka koin. Vuonna 2009 työskentelin Pohjoismaiden suurimmassa pankkikonsernissa, autoin ihmisiä selviytymään finanssikriisin kynsistä ja silti oma talouteni teki hurjasti tappiota joka kuukausi.

Tajusin ajaneeni itseni taloudelliseen ahdinkoon. Mutten ymmärtänyt miten.

Sen sijaan, että tililleni olisi jäänyt 300,00 € ylimääräistä rahaa joka kuukausi kuten kuvittelin, kuluni kasvoi kasvamistaan ja kuilu tulojen ja menojen välillä syveni joka kuukausi. Olin pulassa. Tiesin, että jos en saisi talouttani nopeasti käännettyä plussan puolelle, joutuisin myymään asuntoni ja muuttamaan vuokralle.

Olin omistanut asuntoni 8 kuukautta.

Ennen asunnon hankintaa, olin tehnyt tarkat laskelmat siitä, miten paljon menoni vähenisivät kun muuttaisin työn perässä toiselle paikkakunnalle.

”Ruokamenot pysyisivät ennallaan, sillä lapset olisivat päivät eskarissa ja päivähoidossa. Aamupala, iltaruoka ja iltapala. Ei enää bensakuluja, ei vuokraa, yhtiövastike on puolet nykyisestä vuokrasta, hyvältä näyttää!”

Muuton jälkeen ”sisäinen” keskusteluni kuulosti jotakuinkin tältä:

”Olisihan se kiva hieman kotia sisustaa. Ja pitäähän siellä olla sohva ja keittiönpöytä ja pyykinpesukone. Tietokoneelle pitää hommata pöytä. Lapset tarvitsevat uudet sängyt, minä myös. Kattovalaisimia, saunankiulu ja muutamia kivoja ja kauniita koriste-esineitä.”

”Oi, käyn useamman kerran Helsingissä koulutuksessa, olisi kiva käydä Stockmannilla ostamassa jotain kivaa itselle. Joo, kyllä haluan Stockmann Mastercardin 3.000,00 € luottorajalla kun se on kerta maksuton.”

”Ai kiva, Nordean Mastercard Gold -kortti 5.000,00 € luottorajallakin tuli tänään! Kylläpä elämä on mallillaan!”

”Joo, tottakai voidaan käydä ulkona syömässä kiireisen työpäivän jälkeen, kun en ehtinyt kauppaankaan. Tottakai voidaan lähteä Kuopioon shoppailemaan uusia talvivaatteita ja kohtahan se kevätkin tulee.”

”Tietenkin haluan rentoutua työpäivän jälkeen lukemalla Me Naisia ja Gloriaa ja Glorian kotia! Ai nyt olis tarjouksessa paikallislehti ja Hesari? Olishan se kiva sunnuntaina istua keittiön pöydän ääressä aamukahvia juoden ja Hesaria lukien…”

”Lähdetäänkö, lapset, käymään Legolandiassa?”

”Matkavakuutus pitää ottaa ehdottomasti! Uudet matkalaukut me tarvitaan ja uudet reput ja pari käsilaukkua…”

”Ai niin, auto pitää viedä vuosihuoltoon, että takuu säilyy.”

”Ai hitsi kun toi digibox särkyi… Ei sitä korjata kannata, ostan uuden. Ai niin ja se vanha tulostinkaan ei toimi, ostan samalla uuden. Voi rähmä, nytkö se DVD soitinkin hajos…?”

”Okei, eli jos mä ostan kaikki nää tuotteet niin mä saan Tuohi Mastercardin kaupan päälle? Ilman kuluja? Joo, 2.000,00 € luottoraja on ihan ok kun mulla on noita muitakin kortteja…”

”Mistä näitä laskuja oikein tulee…?!”

Se tapahtui niin pikkuhiljaa

Uusia laskuja tipahteli postiluukusta joka kuukausi kiihtyvällä tahdilla. Olin joutunut noidankehään, joka meihin istutetaan jo pienestä pitäen: “Mene kouluun, saa hyviä arvosanoja, mene töihin ja tee työsi hyvin. Osta koti ja auto ja tee pari lasta niin elät elämäsi onnellisena eläkeikään saakka.”

Silti vuonna 2009 olin ensimmäistä kertaa 3 viikon sairaslomalla työuupumuksen takia. Alle vuosi vakituisessa työssä ollessani. Jossain mätti ja pahasti.

Tein ulkomuistista itselleni tulo- ja menoarvion. Sen jokaisen vihaaman budjetin. Tuon budjetin mukaan minulle olisi pitänyt jäädä joka kuukausi 300,00 € ylimääräistä rahaa tilille. Miksi sitä ei siellä ollut?

Tuskailin tilannetta niin paljon, että päätin selvittää kuka tai mikä rahani hävitti joka kuukausi. Jotenkin aavistin ettei tuosta matkasta tulisi helppo mutta ymmärsin, että se oli pakko tehdä, jos halusin saada selville missä ongelma oli.

Vein lapset seuraavana viikonloppuna mummolaan, laitoin puhelimen äänettömälle ja avasin läppärin. Tulostin kaikki – KAIKKI – tiliotteet edelliseltä 6 kuukaudelta. Sen jälkeen aloin listaamaan menoja paperille. Laskin kaikkien menojen keskiarvot kuukautta kohti.

Yhteensä/kk  3685,22 €

Järkytyin. Olin täysin sanaton. Suutuin. Kirosin. Huusin. Ja sitten laskin tuloni.

Yhteensä/kk   2726,00 €

Erotus -959,22 € kuukaudessa.

Masennuin. Ei tämä voinut olla mitenkään mahdollista! Olin ollut niin tarkka menojeni suhteen (omasta mielestäsi) että en ymmärtänyt, miksi niitä oli kertynyt niin paljon!

”Tähän on tultava muutos! Ja nopeasti! Mitä minä voisin tehdä? En yhtään mitään… Pitääkö mun oikeasti myydä tää kämppä alta pois, että saan homman hallintaan? Mutta sitten tulee vuokrat ja muut, ei se tilanne siitä helpotu yhtään… Mitä minä sanon lapsille? Ja vanhemmille? Ystäville? Työkavereille? Kaikki ajattelee että mä oon hirvee luuseri… APUA!”

Ei ollut kovin hauskaa olla minä. Ajatukset sinkoilivat sinne tänne, tunteet laidasta laitaan, epätoivosta pakokauhuun, vihaan ja takaisin epätoivoon.

Siinä hetken aikaa haahuillessa sain ajatukset kerättyä ja kasattua jonkinlaiseen loogiseen järjestykseen. Istuin alas ja katsoin menojani. Päätin, että kaikki, mitkä eivät olleet elossa olemisen näkökulmasta tarpeellisia, saivat mennä.

Ei enää perjantain päivällistä ABC:llä, ei kahviloita, pikaruokapaikkoja tai aikakausilehtiä. Ei matkoja, ei leffoja, ei mitään hauskaa…

“Tylsää. Mun elämästä tulee täysin tylsää.”

Robert Kiyosakin sanoja lainatakseni:

“Jos huomaat kaivaneesi itsesi kuoppaan, lopeta kaivaminen.”

Seuraavassa kuussa päätin selvittää millaisia ostoksia tein ruokakaupoissa. Keräsin joka ikisen kuitin ja kirjasin ne excel-taulukkoon. Halusin nähdä, missä suurimmat kulusyöpöt olivat. Kun sitten kuukauden lopussa tein yhteenlaskennan, melkein putosin tuolilta.

Olin käyttänyt yhden kuukauden aikana 230,00 € makeisiin!! MITÄH?!? Miten ihminen voi olla niin tyhmä, että ostaa karkkia yli 200,00 €?! Karkkipussi silloin tällöin, pussillinen irtokarkkeja leffavuokran yhteydessä, perjantaikarkit, lauantaikarkit… Eipä tarvinnut kuin kävellä peilin eteen ja nähdä mitä oli tullut tehtyä.

Puolen vuoden kuluttua oli ensimmäisen tilinpäätöksen tulos selvillä. Olin tehnyt osin radikaalejakin ratkaisuja talouteni hyvinvoinnin eteen mutta selvästi nuo päätökset olivat tuottaneet tuloksia. Kuuden kuukauden jälkeen tulot kattoivat menot.

Olin helpottunut mutta en vielä selvillä vesillä.

Mutta sitten tapahtui jotain odottamatonta

Erään asiakastapaamisen jälkeen aloin kiinnittää huomiota asiakkaiden tuloihin. Monet tiesivät minkä suuruinen nettopalkka heillä oli mutta lainaneuvottelujen yhteydessä tehty tuloarvio paljasti toisenlaisen totuuden. Nimittäin useat asiakkaat saivat kuukauden aikana muutakin (ylimääräistä) tuloa kuin pelkän palkan. Joskus jopa tuhansia euroja…

“No mulle sitä rahaa ei ainakaan tule, olisinhan minä sen jo huomannut!” naureskelin eräänä iltana kun kävelin töistä kotiin.

Illalla menin katsomaan omia tilitietojani. Latasin niitä jälleen 6 kuukautta taaksepäin ja listasin kaikki ylimääräiset tulot paperille…

Kaikki tämä raha palkan, lapsilisän ja elatusmaksujen päälle!

Miten tämä voi olla mahdollista???

  • Syyskuu   +309,00 €
  • Lokakuu   +121,00 €
  • Marraskuu   +493,00 €
  • Joulukuu   +1355,00 €
  • Tammikuu  +668,00 €
  • Helmikuu   +273,00 €

Mitä tuo raha oikein oli? Se oli pieniä veikkausvoittoja, kolikkopalautuksia, kirpputorimyyntejä, lomarahoja, synttärilahjoja, vakuutuskorvauksia, joululahjoja, veronpalautuksia, ihan kaikkea mahdollista.

Ja vaikka ne eivät olleetkaan säännöllisiä (paitsi veronpalautukset ja lomarahat), rahaa näytti tulevan joka ikinen kuukausi jostain ihmeellisestä paikasta.

Siitä sainkin mullistavan idean

Tiesin, että talouden nopea muuttaminen tarvitsee radikaaleja toimenpiteitä. Niinpä päätin karsia taloudestani jälleen pois kaiken ei-tärkeää-elossa-pysymisen-kannalta menot, mikä tarkoitti perusasioiden äärelle menemistä.

Ei lehtiä, ei elokuvia, ei karkkia, ei oikeastaan mitään hauskaa.

Vaikka uhraus tuntui kovalta, olin päättänyt tehdä sen. Kävin itseni kanssa pitkään kaksintaistelua, miksi minun pitäisi luopua “kaikesta hyvästä”.

Mutta kun katsoin tilitietojani, sain vastauksen joka ikinen kerta. Vaikka ne olivatkin kivoja asioita, ne rasittivat talouttani todella paljon. Ne eivät kasvattaneet mahdollisuutta matkustaa lasten kanssa, ne eivät tuoneet elämääni enempää sisältöä, eivätkä ne antaneet minulle pitkäaikaista mielenrauhaa.

Päinvastoin.

Ne aiheuttivat huolta, murhetta, stressiä, unettomia öitä ja hetkellisen hyvänolon tunteen jälkeen – tyhjän olon. Siksi niistä oli luovuttava.

Tiesin, että minun ei tarvitsisi luopua näistä asioista koko loppuelämäni ajaksi. Mutta jos voisin olla vuoden ilman näitä menoja, saisin käännettyä talouteni tappiollisesti voitolliseksi. Päätin yrittää ja katsoa mitä tapahtuu.

Seuraavaksi aloin tyhjentää kaappejani ja varastoani. Keräsin kerran viikossa kasan tavaroita, jotka vein kirpputorille, laitoin myyntiin tori.fi -palveluun tai annoin hyväntekeväisyyteen. Tavoitteenani oli saada kahdessa kuukaudessa mahdollisimman paljon ylimääräistä rahaa.

Säästin kaiken ylimääräisen rahan minkä sain; lasten synttärilahjarahat, lomarahat, veikkausvoitot, kolikot, vesi- ja sähkölaskujen tasauslaskut ja vakuutuskorvaukset.

(vesi- ja sähkölaskujen tasauslaskuista ei yleensä saa konkreettista rahaa takaisin. Sen sijaan voi olla, että tasauslasku on pienempi tai tasattavaa on niin paljon, että seuraavassakaan kuussa ei tarvitse maksaa laskua. Kun tällainen lasku tuli eteen, siirsin palautettavan summan erilliselle tilille, johon kerrytin kaiken ylimääräisen rahan, jonka sain.)

Joka toinen kuukausi jaoin nämä säästöt 4 yhtäsuureen osaan:

  1. osalla maksoin lyhensin lainoja
  2. osan laitoin säästöön
  3. osan laitoin hyväntekeväisyyteen
  4. osalla hemmottelin itseäni ja lapsiani

Tätä samaa toimintamallia jatkoin useamman vuoden. Tällä samalla menetelmällä onnistuin maksamaan lainoja nopeasti pois ja samalla matkustamaan kotimaassa ja ulkomailla ja säästämään hyvän päivän varalle.

Rakensin myös ennakointityökalun*, jonka avulla pystyin ennakoimaan vahinkovakuutusten vuosimaksuja, silmälasien uusimisia sekä auton vuosihuoltoja. Ah, miten ihana tunne oli viedä auto huoltoon, kun tiesin että 1500 € jakopäänhihnan vaihto ei tehnyt enää lovea talouteen. Sweet!

Elämä meni eteenpäin ja 31.12.2013 istuin työterveyslääkärin vastaanotolla. Taloushuolet olivat haihtuneet ja tilalle oli tullut työuupumus. Olin jälleen kerran tilanteessa, jossa jouduin miettimään ”onko tässä elämässä mitään järkeä, ei elämä voi olla tällaista suosta toiseen hyppimistä…

Alkuvuodesta 2014 päätin haluta jotain muuta

Jotain parempaa. Jotain, missä minulla on enemmän kontrollia. Olin kyllästynyt siihen, että minulle saneltiin, mitä minun pitää tehdä. Olin kyllästynyt kiittämättömyyteen ja pompotteluun. Mittani oli täysi.

Niinpä aloin haaveilemaan paikkariippumattomasta työstä. Työstä, jota voin tehdä kotoa käsin (tai Espanjassa) ja jossa minä saisin päättää mitä teen, miten paljon / vähän teen ja kenen kanssa teen.

Elokuussa 2014 jäin palkkatöistä pois. Huhtikuussa 2015 sain mahdollisuuden laittaa hyvän kiertoon ja kirjoittaa kaikesta oppimastani e-kirjan.

Jos olet lukenut blogiani ja seurannut matkaani, tiedät, mitä seuraavaksi tapahtui. Möin sekä Sinullakin on oikeus vaurastua (SOOV) että Unelma Onnellisuudesta (UO) konseptit eteenpäin. SOOV konsepti on palautunut minulle lokakuun (2018) alusta, sillä yksi kohta sopimuksestamme ei täyttynyt määräaikaan mennessä.

Ympyrä sulkeutuu

Sinullakin on oikeus vaurastua e-kirjan syntytarina

On oikeastaan aika jännä, miten elämä menee. E-kirja on saanut verkkokaupassa lempeän vastaanoton ja viimeisetkin painetut kirjat on postitettu.

Painettua kirjaa on kyselty paljon mutta toistaiseksi kirjaa on saatavilla vain e-kirjana. Painettu versio kirjasta on sen verran iso, että pelkästään postikuluja tulee jo 9,00 € (auts), joten pitämällä kirjan ladattavana versiona, saan sen hinnan pidettyä alhaisena.

Vaikka talouskirja onkin palautunut minulle, haluan huojentaa oloasi ja kertoa, että tämän blogin sisältö jatkuu blogipainotteisena. Olen ollut pankkimaailmasta niin pitkään pois, etten koe aiheelliseksi alkaa kirjoittamaan talousblogia. Jätän sen mielelläni Sannan ja Ninan kaltaisille ammattilaisille 🙂

Tasapainoinen talous on jokaisen oikeus. E-kirjan sisältö on edelleen ajankohtaista ja sen menetelmät sekä työkalut on helppo ottaa käyttöön myös kiireisessä perhearjessa. Lukaisin kirjan itsekin  ja muistin pari juttua, jotka olin vuosien varrella unohtanut. Nämä täytyy ottaa käyttöön heti huomenna.


* Ennakointityökalun avulla taloutesi ei ota takapakkia, jos/kun

  • postiluukusta tipahtaa yllättävä lasku
  • auto särkyy ja se pitää viedä huoltoon
  • jäät sairaslomalle
  • kodinkone särkyy…
  • ymmärrät pointin 😉

Työkalun avulla olet varautunut vähintäänkin niihin säännöllisiin menoihin, jotka menevät kerran vuodessa mutta jotka tyypillisesti unohdetaan…


Lue myös tämä: [Tee töitä kotona] 16 työtä, joista voit tienata jopa 20.000 € kuukaudessa

Tai lue tämä: [Tee töitä kotona] Miten rakennat blogista 27 422 euron kuukausitulovirran?

Tämänkin voi jakaa... kuten HBOn tunnarit

Julkaistu kategoriassa: