Kun perustin Unelma Onnellisuudesta blogin tammikuussa 2014, olin täysin yksin sen kanssa. Ja kun perustin yritykseni 1.11.2015, tunsin oloni yhtä yksinäiseksi.

Minulla ei ollut ketään, kenen kanssa olisin voinut puhua bloggaamisesta ja digiyrittäjyydestä. En voinut jakaa läheisilleni onnistumistarinoita ja pelkoja epäonnistumisesta. En voinut kertoa epäilyksistä menestynkö yrittäjänä enkä niitä hetkiä, kun kaikki sujui todella hyvin.

Miksi?

Koska lähipiirini ei ymmärtänyt bloggaamisesta ja digiyrittäjyydestä yhtään mitään. Kun minulta kysyttiin, mitä teen työkseni, vastasin, että olen digiyrittäjä. Kun aloin kertomaan, että teen verkkokursseja, kirjoitan e-kirjoja, bloggaan ja rakennan myyntitunneleita, sain vastaukseksi:

”En ymmärtänyt tuosta yhtään mitään….”

Pikkuhiljaa aloin vastaamaan tähän kommenttiin, ”Ei se mitään, sehän riittää, että minä ymmärrän.” Tuntui haastavalta, kun yritin saada hyväksyntää ja tukea elämäni tärkeimmiltä ihmisiltä. Tukea ja hyväksyntää sille polulle, jonka olin valinnut.

Miten suhtautua, kun lähipiiri ei tue sinua matkalla kohti omaa unelmaasi?

Muistan erään kerran, kun onnistuin lanseeraamaan yhden verkkokursseistani todella hyvin. Menin innoissani läheisteni luo kahville ja kerroin, että olin saanut myyntiä yli 15.000 € kahdessa viikossa. Olin niin ylpeä saavutuksestani!

Heidän reaktionsa?
”Kannattaa olla varovainen, ettei kukaan pety kurssiin ja pyydä rahoja takaisin….”

Rakastan ja arvostan läheisiäni yli kaiken ja ymmärrän, että he eivät ymmärrä työtäni. Tuona päivänä tein päätöksen, etten vaivaa heitä työlläni sen enempää.

Ehkä olet kokenut jotain samankaltaista ? Läheisesi eivät ymmärrä, että rakastat bloggaamista ja käytät siihen paljon aikaa. He eivät ymmärrä, miten bloggaamalla on mahdollista ansaita rahaa.

Läheiset rakastavat meitä yli kaiken. He tietävät missä olemme hyviä ja millaisia huonoja tapoja meillä on. He ovat tunteneet meidät monta kymmentä vuotta. Kun aloitamme matkan kohti omaa unelmaa, he eivät näe polkua eivätkä päämäärää. He eivät ymmärrä, että on lupa tehdä muutakin kuin opiskella ja mennä palkkatöihin ja tehdä samaa puuduttavaa työtä 40 vuotta, kunnes jäämme eläkkeelle. Rikomme normaalia urapolkua. Ja se saa läheiset tuntemaan olonsa epämukavaksi.

Mieti asiaa tältä kantilta. Sinulla on ystävä, joka on 30 kiloa ylipainoinen. Eräänä päivänä sanot hänelle, että ”voit pudottaa 10 kiloa painoa juoksemalla 2 km lenkkejä 5 päivänä viikossa viiden viikon ajan”. Kun näet hänet seuraavana päivänä, hän tekee haarahyppyjä ja kyykkyjä juoksemisen sijaan. Tunnetko olosi pettyneeksi ja turhautuneeksi, kun hän ei kuunnellut sinua vaan päätti kokeilla jotain toista polkua pudottaakseen painoaan?

Oletko vihainen, koska hän pudotti 10 kiloa painostaan seitsemässä viikossa viiden viikon sijaan? Lopetatko hänen tukemisen ja kannustamisen, koska hän ei kuunnellut sinua ja ”heitti hukkaan” kaksi viikkoa?

Tämä sama ajatusprosessi kulkee meidän läheisten mielessä, kun päätämme kulkea omaa polkua. Tiedämme, että opiskelemalla ja menemällä palkkatöihin, on mahdollisuus elää hyvä elämä. Läheiset ajattelevat, että opiskelemalla ja menemällä palkkatöihin on nopeampi ja helpompi tie, kuin blogata ja olla mahdollisesti yrittäjä.

Miten selviydyt voittajana maaliin, vaikka et saisikaan kaipaamaasi tukea läheisiltäsi?

Meidän tulee ymmärtää, että voimme ainoastaan vaikuttaa siihen, miten ihmiset ja läheiset näkevät meidät. Emme voi kontrolloida heitä ja heidän ajatuksiaan. Voimme sanoa heille ”Tiedätkö, minusta tuntuisi todella hienolta, jos saisin sinulta tukea ja kannustusta tälle matkalle.” Tai voimme ajatella: ”Hitot mitä muut ajattelee minusta, menestyn joka tapauksessa.

”Hitot” asenne vaikuttaa sinuun ja matkaasi aina negatiivisesti. Päätät ja tyydyt siihen, ettei sinua tueta. Hyväksyntä ja tuen pyytäminen auttaa sinua matkallasi kohti omaa unelmaasi, koska sen avulla pystyt näyttämään läheisille, että tiedät mitä olet tekemässä. Sinä vahvistat läheistesi luottamusta itseesi ja matkaasi.

Olen vahvasti sitä mieltä, että läheiset eivät aina ymmärrä, miten voimakas vaikutus heidän sanoillaan meihin on. Vaikka he eivät sanoisi mitään negatiivista, heidän tukensa puute näyttäytyy negatiivisena. Syy, miksi läheiset eivät meitä tue, johtuu enemmänkin heistä ja heidän ajatusmaailmastaa, kuin meistä. He eivät tiedä, miten suhtautua uuteen tapaan toimia. Ja se voi pelottaa.

Pitkään minulla oli tunne, että jos en saa hyväksyntää läheisiltäni, se tarkoittaa, että olen heille pettymys. Ja se on masentava fiilis. Ei kukaan halua olla pettymys omille läheisilleen. Pitkään tuntui, että pelkästään kuullakseni läheisteni sanovan minulle ”Hyvin tehty”, oli yhtä vaikeaa kuin viisauden hampaan poistaminen.

Sitten eräänä päivänä sain idean. Sen sijaan, että kertoisin läheisilleni tuloksista, joita työssäni sain, aloin kertomaan heille palauteita, joita opiskelijat ja asiakkaat minulle antoivat. Aluksi sain vastaukseksi vain ”hyvä juttu” lausahduksia. Mutta sitten jotain tapahtui. Olin läheisteni luona kahvilla ja kerroin ohimennen yhden palautteen, jonka olin edellisenä päivänä saanut. Läheisteni reaktio löi minut ällikällä:

”Olemme aina uskoneet sinuun, enemmän kuin ehkä tiedät. Olet ammattitaitoinen ja sinua kuunnellaan ja saat aikaan positiivisen muutoksen ihmisten elämiin. Mutta ajattelimme, että koska olet niin hyvä työssäsi, meillä ei ole siihen mitään lisättävää tai annettavaa.”

Siinä se oli. He ajattelivat, että minulla menee niin hyvin, ettei heidän edes tarvitse sanoa, miten ylpeitä he ovat minusta.

Tarinan opetus on tämä:

Pyydä läheisiäsi kertomaan positiviisia asioita niistä jutuista, jossa he ovat kanssasi saamaa mieltä. Kunnioita heitä siinä, että he eivät ymmärrä työtäsi ja maailman muuttuessa uudet asiat alkavat pelottaa. Kerro läheisillesi, että kaipaat tukea ja muistuta heitä siitä, että sinä tiedät mitä olet tekemässä.

Toivon, että vaikka läheisesi eivät vielä ymmärrä mitä sinä teet, se, mitä seuraavaksi sanon sinulle tuntuu yhtä hyvältä, kuin jos joku läheinen sanoisi sen sinulle:

Minä uskon sinuun ja kykyysi saavuttaa oma unelmasi. Uskon ja luotan siihen, että tiedät mikä askel on tässä hetkessä tärkein ottaa. Tiedän, että pitkäjänteisyytesi ja kärsivällisyytesi tulee viemään sinut vielä pitkälle.

Olet ainutlaatuinen ja uniikki ja sinulla on paljon annettavaa tähän maailmaan. Muista se <3 Kova työ ei ole ollut turhaa. Läheiset katsovat hiljaa vierestä ja tuntevat ylpeyttä siitä, että sinä olet osa heidän elämäänsä.

Klikkaa kuvaa ja lataa itsellesi huoneentaulu, johon olen kerännyt 5 inspiroivaa ja motivoivaa lausahdusta. Lataaminen ei edellytä sähköpostilistalle liittymistä 🙂

Millaisia palautteita tai kommentteja olet saanut omalta lähipiiriltäsi? Miltä se sinusta tuntuu?