Mitä tapahtui bloggaajan työtilalle?Jos olet seurannut allekirjoittanutta sosiaalisessa mediassa, huomasit varmaan hauskan kuvan työtilastani. Kuvaan liittyy hauska tarina, joten keitä kuppi kahvia tai teetä, ota mukava asento ja lue:

Mitä tapahtui bloggaajan työtilalle?

Olen jo useamman vuoden ajan uskonut siihen, että kaikella mitä elämässä tapahtuu, on tarkoituksensa. Tämä voi kuulostaa omituiselta esimerkiksi siinä tilanteessa, että henkilö on joutunut pyörätuoliin onnettomuuden johdosta tai että joku on otettu lapsena huostaan.

Vaikka elämässä tulee eteen hetkiä, jolloin emme voi käsittää ”miksi tämä tapahtui juuri minulle”, nämä hetket ovat niitä, jotka kasvattavat meitä ihmisinä kaikista eniten.

Pyrin aina ottamaan kaikki tapahtumat ja tilanteet mahdollisuutena kasvaa ja kehittyä. Siksi mikään negatiivinen tapahtuma ei tunnu ylitsepääsemättömältä vaan kokemukselta. Usein en malta edes odottaa, mitä seuraavaksi tapahtuu, jotta oivallan ja ymmärrän negatiivisen tapahtuman merkityksen.

Tällä kertaa kyseessä ei ole negatiivinen tapahtuma vaan itseni liikkeelle laittama kokonaisuus, jonka lopputulema on minulta vielä peitossa. Siitä siis lisää joskus tulevaisuudessa.

Tarina alkaa 4.1.2017

Mitä tapahtui bloggaajan työtilalle?
(Kuva: onsizzle.com)

Jostain mieleni syvistä sopukoista sain idean luopua ostasta huonekaluista. Asun ja teen pääsääntöisesti töitä isossa 86 neliön asunnossa lasteni ja kissojeni kanssa, joten huonekaluja on vuosien varrella kertynyt. 

Mietin pitkään, miten saisin huonekalut helposti ja vaivattomasti siirtymään uusille omistajille. Itselläni ei ole mahdollisuutta kuljettaa huonekaluja mihinkään, joten ainoa keino olisi pyytää joku ne hakemaan.

Kaikki huonekalut ovat käyttökelpoisia mutta osa tietysti elämää nähneitä. Pohdin, olisiko joku valmis maksamaan huonekaluista, kun edessä olisi kuitenkin pientä fiksailua, hiomista ja maalaamista. Siinä hetken aikaa pohdittuani muistin Tiinan.

Tutustuttiin Tiinan kanssa aikoinaan Unelma Onnellisuudesta blogin kautta. Alkuvuodesta 2016 Tiina kutsui minut Viitasaarella pitämään talouskoulutusta. Samalla tutustuin Tiinan työpaikaan, Tuunari-Pajaan.

Pajan ideana on kierrättää, uusiokäyttää ja tuunata erilaisia tavaroita ja näin ollen tukea kestävää kehitystä. Niinpä laitoin Tiinalle viestiä ja kysyin, olisiko heillä käyttöä huonekaluille. Kerroin, että huonekalut eivät maksa mitään, jos he käyvät hakemassa ne. 

Parin päivän mesettelyn jälkeen sovimme, että Tuunari-pajalta tullaan hakemaan huonekalut

Mutta sitten jotain tapahtui. Aikaa kului eikä huonekaluja haettukaan. Tiesin, että kyse ei ole hakijoista vaan tälläkin ”viivästyksellä” on oma merkityksensä. Päätin, että en hoputa prosessia vaan luotan siihen, että huonekalut vaihtavat omistajaa sitten, kun aika on oikea.

Välillä Tiina kysyi, vieläkö huonekalut on mahdollista hakea ja joka kerta vastasin, että ilman muuta. Lopulta hakupäiväksi sovittiin perjantai 31.3. 

Kuun viimeinen päivä. Se tuntui symboliselta. Huonekalujen haku sujui nopeasti, joten aikaa epäröintiin ei jäänyt. Tuntui, kuin Universumi olisi halunnut sanoa: ”Laitahan turvavyö kiinni, nyt mennään!” Ja niin sitä on mentykin. Kahdessa päivässä on tullut niin suuria oivalluksia, että enpä olisi ikinä uskonut niiden löytyvän, jos olohuoneeni olisi ollut täynnä huonekaluja. 

Hauskinta tässä muutoksessa on se, että minulla ei ole aavistustakaan, millaisia huonekaluja haluan tilalle. Tai no se työpöytä on katsottu mutta rahoja sitä varten ei ole vielä budjetoitu. Kuten ei yhteenkään huonekaluun. Mikä tuntuu todella omituiselta ottaen taustani huomioon. 

Mutta rahojen budjetointi ei ole koskaan ollut pääasia tässä muutoksessa. Tärkeintä on se fiilis, joka kodissani tällä hetkellä vallitsee:

  • tasapaino
  • keveys
  • valo
  • rauha
  • rentous

Voi olla, että seuraava askel on 18 neliötä kattavan olohuoneen tapetointi. Voi olla, että seuraava askel on kissoille oman huoneen tekeminen entiseen makuuhuoneeseen ja oman makuuhuoneen siirtäminen olohuoneeseen. Tai voi olla, että seuraava askel on päättää värimaailma ja fiilistellä, millaisen tunnelman haluan olohuoneeseeni luoda seuraavaksi kahdeksi vuodeksi.

Vai käykö tämän muutoksen kanssa lopulta kuitenkin niin, että tästä kodista tulee minulle pidempiaikainen koti, jossa haluan asua yksin, lasten kanssa tai mahdollisen tulevan puolison?

Kenties raivaan tilaa uudelle ihmisille? Tai valmistaudun luopumaan 80 % tavaroistani, jotta muutto uuteen kotiin / kotimaahan parin vuoden kuluttua sujuu luonnollisesti ja vaivattomasti?

Kuka tietää? Minä nimittäin en.

Ja se on minulle täydellinen olotila juuri tällä hetkellä.

Toivon, että sinun sunnuntai sujuu rauhallisissa tunnelmissa. Kun suljen tänään läppärin, istahdan keskelle olohuoneen lattiaa, suljen silmät ja fiilistelen. Tiedän, että kun aika on oikea, intuitioni kertoo mitä teen seuraavaksi.

**************************

Viitasaaren kaupunki tarjoaa Tuunari-pajan kautta töitä työttömille sekä mahdollisuuden työkokeiluun ja kuntouttavaan työtoimintaan. Tuunari-paja nimi sai alkunsa ensimmäisten työntekijöiden aloitteesta. Nimi kuvastaa kestävää kehitystä, sillä pajalle saadut ja hankitut materiaalit pyritään uusiokäyttämään tai tuunaamaan mahdollisimman hyvin.

Tuunari-pajan yhteydessä on myös pieni myymälä, josta voi ostaa kausittain vaihtuvia pajalla valmistettuja tuotteita.

Huonekalut, jotka lähtivät tuunattaviksi ja uusille omistajille:

  • keittiön pöytä + yksi yksinäinen tuoli
  • 6 hengen ruokaillupöytä + 6 tuolia
  • 4 istuttava divaanisohva
  • kaksi ovellista kaappia
  • yksi hyllyosa peilikaapilla
  • pyöreä kahvipöytä
  • muutama kirja
  • helmiä ja helmitarvikkeita

Hyväntekeväisyyttä voi tehdä kuka tahansa ja tavalla, joka sopii omaan arvomaailmana parhaiten. Tämä ”hyväntekeväisyystempaus” toi suurta iloa ja kiitollisuutta siitä, että voin antaa huonekalut ilmaiseksi ja tukea Tuunari-Pajan hyvää työtä.

Mitä tapahtui bloggaajan työtilalle?