Se oli syksyinen päivä vuonna 2009. Kävelin Pieksämäen Pieksän Kirjan ovesta sisään. Sisälläni oli kytenyt jo pidemmän aikaan halu ”tehdä jotain”. En saanut tuosta tunteesta sen tarkemmin kiinni, tiesin vain että kaipaan muutosta.


Olin ollut ensimmäisen kerran sairaslomalla uupumuksen vuoksi. Hassua, sillä olin ollut vakituisessa työsuhteessa alle vuoden. Jokin tässä elämässä oli vinksallaan.​​


Selasin tuttuun tapaan hyllyjä notkuvia kirjoja kun yhtäkkiä silmiini osui teksti ”4 tunnin työviikko”.

Nostin kirjan käteeni, luin etu- ja takakannet – ja olin myyty. Kävelin onnellisena kirja kädessa kaupasta ulos. 

Istuin kotona sohvalle ja luin kirjan kannesta kanteen käytännössä saman tien. Tuo kirja muutti elämäni pysyvästi. Nyt tiesin mitä halusin. Halusin saavuttaa 4-tunnin työviikon ja vapauttaa aikaa niille asioille, joita haluan tehdä. 

Meidän Bloggaajasta Ammattilaiseksi™ Facebook-yhteisössä nousi eilen tämä sama asia esille. Itse en päässyt osallistumaan eilen keskusteluun, josta kehkeytyi todella mielenkiintoinen.


Ajatus siitä, että voisin viettää 4 tuntia töitä tehden ja loppuajan istuen vaikka palmun alla margaritoja siemaille, houkuttelee todella paljon. 

​​

Varsinkin kun Suomen kesät ovat sitä mitä ovat. Talvi, lumi, pakkanen ja jää on minusta yhtä houkuttelevaa kuin oksennuksen siivoaminen lattialta.  

Mutta todellisuus tuon ”4-tunnin työviikon” ajatuksen takana on jotain aivan muuta.​​​​​​​​​​

Palataan muutama vuosi taaksepäin. Syyskuusta marraskuuhun 2013 tein täyttä työpäivää pankissa. Viikonloput opetin lastani kotiopetuksessa. Kolme kuukautta ilman yhtäkään vapaapäivää. 31.12.2013 kävelin työterveyteen ja romahdin. En jaksanut enää.

Tammikuussa 2014 päätin, että tämä ei ole enää sitä elämää, jossa haluan elää. Haluan olla lasteni lähellä, auttaa ja tukea heitä, jos (tai kun) he tarvitsevat minua. Samoihin aikoihin löysin kuin sattumalta 4-tunnin työviikko kirjan ja luin sen uudelleen. Siitä se ajatus sitten lähti.

Minulle 4-tunnin työviikko ei ole laiskottelua

 

Minulle se on välttämättömyys, jotta voin jälleen opettaa lastani kotona. Kouluun hän ei halua, koska pelko kiusaamisen alkamisesta on suuri. 

Kotiopetuksen lisäksi tarvitsen aikaa, kun kuljetan lapsiani 2 – 3 päivänä viikossa Kuopioon nepsy-kuntoutukseen, psykoterapiaan ja perheneuvolaan. Aikaa, johon työnantajani ei koskaan olisi suostunut, jos olisin tällä hetkellä pailkkatöissä. ​​

Aikaa, jota en kykenisi vapauttamaan, jos pitäisin kiinni yrittäjälle tyypillisestä ajatuksesta, että töitä tehdään 14 tuntia päivässä ja kaikki tehdään itse. 

Vuorokaudessa on 24 tuntia. Jotta en väsytä itseäni liikaa, kuten syksyllä 2013, minun on välttämätöntä ulkoistaa osa töistäni muille ammattilaisille. 

Digitalisaation avulla on mahdollisuus palkata apua niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Tässä kohtaa tulemme risteykseen:

Ostanko suomalaisilta ammattilaisilta ja tuen heitä vai ostanko palvelut ulkomailta jossa se maksaa vähemmän?

Kaiken taloudellisen menestyksen taustalla on pitää kulut pienempinä kuin tulot. Olipa kyse sitten henkilökohtaisesta tai yrityksen taloudesta. 

​​​​​​​​​​Yrittäjänä minun tehtäväni on varmistaa, että yritykseni kulurakenne ei kasva liian suureksi ja kuitenkin  myynti kasvaa tasaisesti.

On olemassa kaksi syytä, miksi suosittelen ulkoistamista kaikille yksinyrittäjille:

  1. Sinulle jää aikaa pitää itsestäsi huolta
  2. Sinulle jää aikaa keskittyä niihin tehtäviin, jotka pitkällä aikajänteellä tuovat enemmän tuloksia.


Yrittäjänä et voi koskaan tehdä kaikkea itse. Voit yrittää mutta tulet väsyttämään itsesi, koska vuorokaudessa ei ole riittävästi tunteja. Mitä suuremmaksi liiketoimintasi (tai blogisi) kasvaa, sitä enemmän tarvitset apua kokonaisuuden ylläpitämiseen ja hallintaan. 

Pahimmillaan tilanne voi olla se, että sinulla ei ole aikaa markkinoida ja myydä, jolloin joudut lopettamaan yritystoiminnan kokonaan. Tai toisessa ääripäässä sinulla on laaja seuraajakunta somessa mutta ei aikaa myydä heille tuotteita/palveluita, koska aikasi menee yhteisön kommentteihini vastaamiseen.

​​Mitä suuremmaksi yrityksesi tai blogisi kasvaa, sitä enemmän sinulta vaaditaan 

  • itsesi johtamista​
  • kokonaisuuden hallintaa
  • strategista suunnittelukykyä
  • strategian toimeenpanokykyä
  • prosessien kehittämistä, rakentamista sekä ylläpitämistä


​​Siksi myös minä olen lähtenyt rakentamaan tiimiä, joka auttaa minua. Kun minulla on ammattilaisia, joihin luotan ja jotka auttavat minua, pystyn keskittymään yrityksen omistajana isompiin linjauksiin. 

Miksi haluan kasvattaa liiketoimintaa? Jotta voin jonain päivänä työllistää ihmisiä. Joko palkkaamalla heitä minun yritykseen tai maksamalla muille yrittäjille heidän ammattitaidostaan.

Aloittelevana yrittäjänä sinulla ei välttämättä ole mahdollisuutta kuitenkaan maksaa suomalaisille ammattilaisille. Tämä on harmi, eikä se ole kenenkään ”vika”. 

​​Ei ole ammattilaisen vika, että hän on hinnoitellut omat palvelunsa tietylle tasolle. Ei ole sinun vikasi, että et vielä pysty maksamaan sitä hintaa mitä ammattilainen pyytää. Uskon, että siinä vaiheessa kun pysyt, ostat ja maksat mielelläsi laadukkaasta palvelusta suomalaisille ammattilaisille.


Mutta ennen sitä ulkoistaminen ulkomaille voi olla taloudellisesti järkevää​​​​

Olen miettinyt paljon esimerkiksi Fiverissa olevia ammattilaisia. Fiverissa pienet projektityöt maksavat minulle $5 – $50. En koe, että käytän näitä ammattilaisia hyväksi, sillä lähden siitä olettamasta, että he ovat itse halunneet laittaa oman osaamisen muiden saataville.

Esimerkiksi joku voi haluta tehdä logoja $10. Hänen tavoitteensa voi olla hankkia referensseja ja positiivisia palautteita, jotta hän voi myöhemmässä vaiheessa perustaa virallisen yrityksen ja käyttää referenssejä todisteina laadukkaasta ja ammattitaitoisesta työstä.

Tämä on fiksua yrittäjyyttä. Kun tämä ammattilainen perustaa yrityksen, hänen on paljon helpompi saada itselleen maksavia asiakkaita, kuin sellaisen, joka perustaa yrityksen ilman yhtäkään työnäytettä.

Samaa olen tehnyt minäkin

Olen antanut omia e-kirjojani ja verkkokurssejani alussa todella edullisesti ja jopa ilmaiseksi, jotta olen saanut niistä palautetta ja kehitysideoita. 

​​Olen saanut testimonialeja, jotka todistavat, että osaan asiani. En koe, että nämä henkilöt, jotka ovat saaneet tuotteeni ilmaiseksi, käyttäisivät minua hyväkseen tai riistäisivät minua.

Entäs jos ulkoistan jonkin työn vaikka Intiaan, kuten Tim Ferris teki? Intialainen virtuaaliassistentti tekee $5 tuntihinnalla töitä yrittäjälle, joka voi käyttää vapautuvan ajan istumalla palmun alla tai viemällä lasta psykoterapiaan.

Onko virtuaaliassistentin käyttäminen hyväksikäyttöä? En usko, sillä hekin ovat ammattilaisia, jotka varmasti pitävät siitä työstä jota tekevät. Kun he tekevät työnsä hyvin ja jopa paremmin, kuin asiakas odottaa, he alkavat saada positiivista palautetta. 

​​Heitä suositellaan ja heidän asiakasmääränsä kasvaa. Ja kukapa ei haluaisi suosittella palvelua, joka ylittää odotusarvon positiivisesti?

Jonain päivänä tämä intialainen virtuaaliassistentti voikin perustaa oman yrityksen ja palkata muita tekemään assistentin töitä. Nyt yrityksen omistajaksi noussut intialainen on matkalla kohti omaa 4-tunnin työviikkoaan – jos hän sitä haluaa.

 

Eli vaikka meistä tuntuu, että $15 dollarin maksaminen ulkomaalaiselle on ”riistoa”, hänelle se voi olla koko kuukauden palkka. Ja hän saa sen tekemällä vain 2 tuntia työtä.

Summa summarum

Keskustelu Bloggaajasta Ammattilaiseksi™ Facebook-yhteisössä oli äärimmäisen mielenkiintoinen ja kunnioitan jokaisen ajatuksia tästä aiheesta.

Mielenkiintoiseksi keskustelun teki se, että minäkin jouduin kyseenalaistamaan omat ajatukseni ja uskomukseni 4-tunnin työviikosta. 

Olen ylpeä siitä, jos/kun jonain päivänä pääsen siihen pisteeseen. Silloin se tarkoittaa, että

  • yritykseni on niin vakavarainen, että pystyn maksamaan muille ammattilaisille heidän työstään
  • minuun luotetaan niin paljon, että blogiunelmia tavoittelevat henkilöt haluavat tulla oppimaan minun tietotaitoani
  • minulla on aikaa istua pöydän ääressä lapseni kanssa aamulla klo 8.00 ja keskustella historiasta
  • minulla on aikaa viedä lapseni neuropsykologiseen kuntoutukseen, jotta hän saa sieltä oikeita työkaluja, miten pärjätä koulussa oman pysyvän oireyhtymänsä kanssa
  • minulla on aikaa käydä ystäväni kanssa lounaalla, jutella kissoista ja nauraa niiden viimeisimmille tempauksille
  • minulla on aikaa käydä kävelemässä metsän keskellä, pysähtyä kuuntelemaan käen kukkumista ja haistella metsän tuoksuja
  • minulla on aikaa ottaa päiväunet, koska kipeä kissani on herättänyt minut 4 viikon ajan klo 23.30, klo 3.35 ja klo 4.30 – joka yö
  • minulla on aikaa kirjoittaa blogipostauksia ja viikkokirjeitä upeille ihmisille, jotka palaavat blogini ja viikkokirjeitteni pariin yhä uudelleen ja uudelleen.​​​​​


Mutta aina on olemassa se mahdollisuus, että en halua vähentää töitäni vain 4 tuntiin viikossa, koska rakastan tätä työtä todella paljon. Ja vaikka saisin miten paljon rahaa tahansa, tekisin tätä työtä siitä huolimatta.

Millaisia ajatuksia tämä aihe sinussa herättää? Kommentoi alle niin jatketaan keskustelua