Uskon, että olet kanssani samaa mieltä:

Bloggaamisessa virheiden tekeminen on enemmän sääntö kuin poikkeus.24 blogivirhettä, joita en olisi halunnut oppia kantapään kautta

Pahinta on, jos ei itse edes tiedä tehneensä virhettä vaan toistaa virheen (tai virheet) kerta toisensa jälkeen.

Lopputulos?

  • ei lukijoita
  • (ei asiakkaita)
  • ei jakoja postauksille
  • ja Googlekin poisti blogisi hakutuloksista

Puf. On kuin blogiasi ei olisi koskaan ollut olemassakaan…

En tiedä mitään yhtä inhottavaa, kuin blogata ja huomata, että ketään ei kiinnosta. Pikkuhiljaa epäilys nostaa päätään:

Onko vika minussa? Eikö kukaan ole kiinnostunut mitä sanottavaa minulla on? Enkö ole riittävän hyvä erottautumaan joukosta? Miksi muut onnistuvat mutta minä en?

Enpä haluaisi käydä tätä keskustelua itseni kanssa montaa päivää peräkkäin. Ennen pitkää pään sisäiset äänet vakuuttavat bloggaamisen olevan turhaa. Luovutamme. Vaikka syvällä sisällä tiedämme, että monet olisivat hyötyneet ja saaneet apua kirjoituksistamme.

Noh, kuten olen jo useaan kertaan maininnut tässäkin blogissa, minun tehtäväni on tehdä virheitä, jotta sinun ei tarvitse. Siksi päätin listata tällä hetkellä mieleeni tulevat kardinaalivirheet, jotta sinä voit välttyä niiltä.

P.s. Jos haluat auttaa kollegaa tekemästä näitä virheitä, jaa postaus hänelle. Sen sijaan, älä jaa tätä postausta sille, joka kopioi tekstejäsi. Antaa hänen tehdä omat virheensä ihan yksin 😀

24 blogivirhettä, joita en olisi halunnut oppia kantapään kautta

 

1. Kirjoitin random postauksia epäolennaisista aiheista

Aivan alussa bloggaamisessa ei ollut päätä eikä häntää. Kirjoitin vain mitä mieleen juolahti silloin kun juolahti. Luova vapaus on toki aina kivaa mutta mitä vahvemman luottamuksen, uskottavuuden ja sitoutuneen lukijakunnan haluat, sen tarkempi täytyy olla millaista tekstiä julkaiset.

Varsinkin Unelma Onnellisuudesta blogin ensimmäisten postausten teemat ovat… 😀 😀

  • ”Taitava downshiftaaja menestyy työssään”
  • ”Lenkkiaamu”
  • ”Kampajaalle”
  • ”Leffaa pukkaa…”
  • ”Tikku, takku, takkuaa…”

Pitäisköhän se blogi hävittää lopullisesti…? 😀

2. En välittänyt, miten paljon lukija hyötyy postauksista

Voi, olisipa tekstini edes olleet hauskoja (vaikka kyllähän ne nyt jälkikäteen naurattaa 😀 ). Kuvittelin, että lukijalla on aikaa lukea liirum laarum, liiba laaba höttö tekstejäni.

Muistan jopa että suutuin, kun mielestäni todella loistava blogiteksti ei saanutkaan lukukertoja… Noh, kyllä totuus on että siitä postauksesta on loistavuus kaukana…

3. En osannut strukturoida blogitekstiä oikealla tavalla (jonka johdosta lukija ei lukenut postausta loppuun)

Jokainen lause on mahdollisuus jatkaa lukemista tai poistua blogista. Siksi olisi ollut tärkeää tietää jo alusta saakka millä tavalla blogiteksti kannattaa strukturoida, jotta lukija haluaa lukea sen alusta loppuun. Noh, onneksi jossain vaiheessa ymmärsin panostaa tähänkin 😉

Tästä lähdettiin liikkeelle…

24 blogivirhettä, joita en olisi halunnut oppia kantapään kautta

…ja 8 kuukauden kuluttua oltiin tässä.

24 blogivirhettä, joita en olisi halunnut oppia kantapään kautta

4. En tiennyt, kenelle kirjoitan

Pitkän aikaa yritin kirjoittaa iiiiisolle joukolle ihmisiä. Lopputuloksena oli kasa tekstejä, jotka eivät kiinnostaneet ja joihin vain harva pystyi samaistumaan.

On todella houkuttelevaa tavoitella isoa yleisöä. Mutta on katastrofaalinen virhe tavoitella yleisöä, jota ei oikeastaan kiinnosta mitä sanottavaa sinulla on. On paljon parempi saada 1000 sitoutunutta lukijaa kuin 10.000 lukijaa, joita ei voisi vähempää kiinnostaa.

Oikean lukijakunnan tunnistaminen on tuonut jotain, mkä on tänä päivänä elintärkeää – yhteisön, jossa keskustellaan, jaetaan kokemuksia ja luodaan muistoja.

5. En ylläpitänyt tasaista postaustahtia

Tämä on ollut todella suuri virhe, joka on onneksi muuttunut loppukevään aikana. Nyt olen päässyt tästä virheestä eroon, vaikka selvillä vesillä en koe vieläkään olevani. Blogipostauksia on kirjoitettu  ja ajastettu muutamalle viikolle (wuhuu!) mutta viikot kuluvat todella nopeasti.

Siksi pyrin kirjoittamaan blogitekstejä valmiiksi ja ajastamaan ne, jotta minulla on 2 – 3 kuukauden tekstit aina kirjoitettu ja ajastettu valmiiksi.

7. En kirjoittanut SEO ystävällista tekstiä

Myönnetään. Hakukoneoptimonti oli itsellekin akilleenkantapää. Jokainen blogiteksti ei ole (vieläkään) hakukoneoptimoitu mutta tiedän pari kikkaa, jotka kompensoivat tilannetta. Tällä hetkellä 47,3 % lukijoista löytää tiensä blogiini hakutulosten perusteella.

Mieti miten paljon helpompaa on saada tasainen määrä lukijoita Googlesta, kuin käyttää tuntisotalla aikaa miettimällä kilpailuja ja järjestämällä arvontoja…

Tiesitkö muuten, että jos teet 6 virhettä Googlen kanssa, blogisi saatetaan poistaa Googlesta kokonaan…??

24 blogivirhettä, joita en olisi halunnut oppia kantapään kautta

8. En tehnyt yhteenvetoja postausten loppuun

ARGH! Ja edelleen unohdan tämän. Ehkä 1/20 blogitekstin lopussa on yhteenveto. Yhteenveto on tärkeää sillä osa lukijoita skrollaa blogitekstin nopeasti alusta loppuun, muodostaa kokonaiskuvan sisällöstä ja sen jälkeen päättää, lukeeko tekstin ajatuksen kanssa vai ei.

Yhteenvedon avulla sinulla on mahdollisuus saada useampi sitoutunut lukija lisää.

9. Kirjoittamisessa ei ollut selkeää punaista lankaa

Olen ei-diagnosoitu-add. Se tarkoittaa että uppoudun ajatuksiini, kyllästyn helposti ja toisinaan idea blogitekstistä muuttuu totaalisesti kirjoituksen aikana. Aloitin siis yhdellä ajatuksella ja lopetin viidennellätoista.

Jo pelkästään blogipostauksen rakenne auttoi hahmottamaan mitä kirjoitan mutta itse kirjoitusprosessi tarvitsi vielä hiomista.

Siksi olen pyrkinyt kehittämään kirjoittamiseen oman prosessin, joka helpottaa punaisen langan löytämistä ja siinä pysymistä.

10. Kirjoitin blogitekstin otsikon ENNEN kuin kirjoitin sisällön

Jos kirjoitat otsikon ennen blogitekstiä, on suuri vaara, että otsikko rajaa sisältöä liikaa tai kohdentaa sen väärille lukijoille. Yleensä teen blogille ”työotsikon” ennen kuin kirjoitan itse sisällön. Mutta muokkaan lopullisen otsikon aina ennen kuin julkaisen tekstin.

Tällä tavalla varmistan, että otsikko tiivistää olennaisen tiedon postauksesta ja lupaa varmasti sen, mistä kirjoitan.

11. Editoin postauksia liikaa

Olen jälkeenpäin käynyt lukemassa useita blogitekstejä uudelleen. Voi ei! 😀 Alku on yleensä lupaava mutta jossain vaiheessa punainen lanka katoaa. Yksi syy on kirjoitusprosessin puuttuminen – toinen syy on editointi.

Editointi on tärkeä osa blogipostauksen kirjoittamista mutta älä koskaan tee sitä heti kirjoituksen jälkeen. Anna postauksen hautua yön yli ja editoi vasta sitten. Tiiviissä oppaassani ”Kirjoita koukuttavasti” kerron kaksi karmeaa virhettä, jotka bloggaaja todennäköisesti tekee editointivaiheessa.

12. En halunnut suututtaa ketään

Entisenä koulukiusattuna välttelen konflikteja viimeiseen saakka. Ihmisten suututtaminen on asia, jota en vain halua tehdä. Silti tiedän, että kultaisen keskitien kulkeminen ei aina ole hyväksi.

Lukijat pitävät siitä, että bloggaajalla on mielipiteitä. Ja että ne tuodaan esiin. Mutta silti pyrin välttämään liian suuren kannanoton – edelleen.

13. Blogin ulkoasu oli sekava (koska otin ideoita 50 eri blogista ja yhdistin niitä omaani)

On hyvä miettiä, millaisen blogin ulkoasun haluaa mutta on virhe yrittää ”kopioida” kaikkia upeita ideoita, joihin törmäät. Jos huomaat, että uudistat blogisi ulkoasua harva se kuukausi, lopeta.

Ota viikko ja mieti kunnolla, millaisen blogin ulkoasun haluat, mitä tarkoitusta varten blogi on perustettu ja mikä bloggaamisen tavoite on.

Sen jälkeen käy blogin ulkoasu läpi yksi osa kerrallaan ja mieti, tukeeko tämä muutos kokonaisuutta vai ei.

14. En suunnitellut sisältöä riittävästi

Blogipostaussuunnitelman (toiselta nimeltään julkaisusuunnitelma) käyttöönotto venyi liian pitkään. Vasta tämän vuoden (2017) alkusta alkaen, olen käyttänyt suunnitelmaa.

Kohdallani on vain yksi haaste: Jos teen suunnitelman liian pitkälle ajalle, turhaudun, koska työtä on niin paljon. Siksi pyrin pitämään suunnitelman 4 blogitekstin suuruisena, eli tällä hetkellä tiedän vain, mistä 4 seuraavassa blogitekstissä kirjoitan.

15. Vertasin omaa blogiani muihin blogeihin

Ei, ei ja vielä kerran ei. Tämä on loputon suo, josta ainoa lopputulos on luovuttaminen. Taistelin pitkään sen kanssa, että en 24 blogivirhettä, joita en olisi halunnut oppia kantapään kauttakoskaan voi olla yhtä hyvä kuin ”muut”. Ja vaikka ”muut” alkoivat ottaa minuun yhteyttä ja kysyä minulta vinkkejä, tunsin silti huonommuutta.

Älä koskaan vertaa itseäsi, blogiasi tai tulojasi keneenkään muuhun. On täysin mahdotonta olla samassa tilanteessa henkilön kanssa, joka on blogannut 3 vuotta, jos itse aloitit 6 kuukautta sitten.

Kun aloin keskittymään omaan blogiin ja omaan tekemiseen ja ”unohdin” muut, aloin nopeasti saamaan tuloksia, joihin olin tyytyväinen.

16. En kysynyt lukijoilta kysymyksiä

Lukija tietää parhaiten, millaista sisältöä haluaa blogistani lukea. On suuri virhe yrittää arvailla ja olettaa. Koska arvostan lukijani – eli sinun – aikaa, toivonkin että käyt vastaamassa tähän yhteen kysymykseen.

Vastaaminen vie vain 3 minuuttia mutta takaa sen, että saat jatkossa lukea juuri niitä asioita, jotka auttavat ja tukevat sinua kaikista eniten.

17. En markkinoinut postauksiani systemaattisesti

Vaikka tiesinkin, että blogipostauksia on tärkeää jakaa somessa, en silti tehnyt sitä systemaattisesti. Jotenkin kuvittelin, että lukijat löytävät tiensä blogiini kuin ihmeen kaupalla.

Blogipostausten markkinointistrategia on ollut käytössä nyt pidemmän aikaa ja se tuo tuloksia.

18. En lanseerannut uutta blogia

Itse asiassa en edes tiennyt, että blogi kannattaa lanseerata. Mutta blogin lanseeraus saa aikaan kivaa pöhinää ja saa ihmiset kiinnostumaan blogistasi. Voit jopa ”rekrytoida” oman lanseeraustiimin, joka jakaa postauksia ja kommentoi blogitekstejäsi somessa lanseerauksen ajan.

19. En lanseerannut blogia edes silloin, kun uudistin ulkoasun

Tässä vaiheessa tiesin jo, että blogi kannattaa lanseerata. Mutta en siltikään sitä tehnyt. Pahus. Kaksi upeaa tilaisuutta, joita en käyttänyt. Noh, ehkä sitten kolmannella kerralla…

Ja ei. Lukijoita ei kiinnosta, jos uudistat ulkoasun, teet siitä postauksen, jaat sen somessa ja hehkutat: ”Ulkoasu uudistui, käy tsekkaa ja kommentoi, menikö överiksi vai ei!

20. Yritin rakentaa liian monta passiivisen tulon virtaa samanaikaisesti

Jälkiviisaana on aina helppo olla. Ja tässä se viisaus tulee: Rakenna yksi passiivisesti tuottava tulovirta ensin valmiiksi ja varmista, että se tuottaa tasaisesti ennen kuin aloitat seuraavaa.

Mitä useampi sinulla on työn alla, sitä vähemmän pystyt käyttämään aikaa niihin. Mitä vähemmän käytät aikaa… Noh, fiksuna lukijana tiedät mihin tämä johtaa.

Toimiva konsepti on aina helpompi ja nopeampi monistaa, kuin yrittää parantaa 5 samanaikaisesti.

21. En suunnitellut isoja muutoksia riittävän pitkällä aikajänteellä

Verkkokaupan rakentaminen on hyvä vaihtoehto mutta jos et kerro verkkokaupan tekijälle, millaisia tuotteita myyt tai millaisia 24 blogivirhettä, joita en olisi halunnut oppia kantapään kauttamaksuvaihtoehtoja tarvitset tulevaisuudessa, joudut ongelmiin. Ammattilainen ei voi tehdä mitään, jos sinä et tiedä mitä haluat.

Olipa kyseessä 10,00 € plugin tai 2.000,00 € ulkoasu uudistus, mieti tarkkaan ja listaa itsellesi ylös, millaisen lopputuloksen haluat. Keskustele sen jälkeen ammattilaisen kanssa ja kuuntele. Kaikkea ei kannata koskaan tehdä itse mutta tarkoitus ei myöskään ole heittää rahaa asioihin, joita ammattilainenkaan ei saa toimimaan.

22. Käytin aikaa tehtäviin, jotka olisin oikeasti voinut tehdä myöhemmin

On turhauttavaa kirjoittaa monta tuntia blogitekstiä, jota ei voi julkaista, koska kurssi, jota haluan postauksessa suositella tai myydä ei ole vielä valmis. Koska sitä ei ole vielä edes tehty. Idea on mutta toteutus uupuu. Ja näitähän riittää.

Uusi idea synnyttää aina tekemisen meiningin. Mutta jossain vaiheessa tekeminen keskeytyy. Aina. Siksi aika, energia ja tekeminen on kohdistettava niihin asioihin, jotka ovat tässä hetkessä tärkeimmät. Jos tarvitset aikaa tehdäksesi verkkokurssin, tee ensin muita asioita ennakkoon ja vapauta aikaa kurssin tekoon.

Älä yritä ujuttaa verkkokurssin tekemistä kaiken muun keskelle, koska siitä ei vain tule yhtään mitään. Joko et koskaan saa kurssia valmiiksi, julkaiset kurssin keskeneräisenä tai kurssi ei laadultaan vastaa sitä, mitä haluat.

23. Kuvittelin, että 6 kuukauden bloggaamisen jälkeen, kaikki tietävät kuka olen

Äh, vaikka olenkin keskustellut oman egoni kanssa useaan otteeseen, pakko kai se on myöntää, että joskus egonikin saa äänensä kuuluviin. Nykyään harvemmin mutta alussa enemmän. Eikä minun tarvitse olla jokaisen tiedossa. Vain heidän, joita voin auttaa kirjoituksillani ja jotka haluvat apua omalla matkallaan. Se riittää. <3

24. Tein lupauksia, joita en muistanut pitää

Osittain tämä johtuu ei-diagnosoidusta-addstäni. Työmuisti on vain sen verran kapea, että hyvä idea ja ajatus hautautuu muiden ajatusten ja ideoiden alle supernopeasti.

Tiedän, että olen luvannut monia asioita ihan julkisestikin tässä blogissa. Ja pyydän nöyrästi anteeksi etten ole niitä muistanut. Minua saa muistuttaa näistä unohduksista!

En pahoita mieltäni ja ehkäpä matkan varrella opin vielä jonain päivänä laittamaan kaikki lupaukseni kalenteriin tai vihkoon, jotta ne eivät pääse hautautumaan muiden asioiden alle.

Yhteenveto (hahaa, muistinpas)

Virheiden tekemistä ei voi koskaan välttää. Mutta virheiden määrää voi pienentää kuuntelemalla millaisia virheitä muut ovat tehneet ja pyrkiä välttämään samoja virheitä.

Jos olet vasta aloittanut bloggaamisen, olet vaaravyöhykkeellä. Jos kukaan ei koskaan kerro millaisia virheitä he ovat tehneet, joudut käymään kaiken kantapään kautta. Vaikka se onkin opettavaista, kulutat paljon aikaa ja energiaa asioihin, jotka olisi voinut välttää.

Siksi haluan kulkea rinnallasi ja kertoa mitä ei kannata tehdä, jotta pääset eteenpäin nopeammin.

Kas näin! Tässä on rypäs omia virheitäni. Löytyikö listasta jotain, minkä sinäkin olet tehnyt? Entä onko sinulla virheitä, joita minä olen onnistunut välttämään? Kommentoi alle ja jatketaan keskustelua!